un dimanche de printemps

Jatkan sunnuntaita kauniilla musiikilla kamarimusiikkikonsertin jälkeen, johon osallistuin O sole mion ykköshuiluna ja parina kakkosena sitä ennen. Eilen ostin pitkästä aikaa korvakorut, oispa viel vaan kummassakin korvassa tarvittavat reiät...
Ja mun naaman vasen puoli on selkeesti se mun parempi puoli.

Dave ja White orchid

(tähän olisin lisännyt playerinä biisin nimeltä 99 tuolta French filmsin uudelta läpyskältä White orchid, mutten sitä löytänyt. Pitäkää nimi mielessä, hyvä biisi ja hyvä albumi, jonka kansitaide toi mulle mieleen Joy divisonin Closerin - kuvassa yhdennäköisyys ei tosin enää ole huomattava)

Oliko mun idea siis osoittaa, ettei mulla ole muuta tekemistä kuin ottaa sensuelleja kuvia sääristäni tai ravata stadissa hakemassa uutta musiikkia hyllyyn?

de Londres et l'avenir

Toin Brittein saarilta ittelleni turhan ison kasan (3) englanninkielisiä kirjoja, vaikka just vannoin seuraavan kirjani olevan selkeetä suomen kieltä vähintään 1900-luvulta, nyt kun on tullut tahkottua niin Victor Hugoa, saksalaista romantiikkaa kuin ranskankielinen pokkari. Ostin myös neutraalin värisiä vaatteita, sen täydellisen hihattoman kauluspaidan, jossa on pyöristetyt kaulukset (pakkomielle) sekä sopivan määrän käytettyjä levyjä, eli kasan 23 punnalla. Ehkä myös yhden normaalihintaisen (Justin Timberlaken uusin, enää en voi muuta autossa kuunnellakaan).
Mittava lista, ah, se ilahduttaa.

Sit mennään taas kaks kuukautta melkolailla seuraavalla ohjelmalla:

(Ja huomenna ranskan suullinen koe, jipii)

ne tärkeimmät jutut

Notting hillThat guy was a Hoxton hero--

Sen lisäks et en saanu Hadoukenii millään pois päästä, matkamusiikkiin sisältyi myös keikka, hui! Missing Andyn (levyjulkkari)keikka, lämppärinä The Harlots, mulle tuntemattomia nimiä, joissa nyt YT:sta kuunnellessa ei kyl kummassakaa tarpeeks iskuu tiistaimusiikiks. Keikat toki toimi hyvin. Suosittelisin tähän väliin kyl silti mieluummin French filmsin uusinta, joka sekään ei heiluta hametta Imaginary futuren tavoin.